Olen koko ikäni elänyt jollakin tavalla eläinten parissa. Perheessämme on ollut eläimiä kanarialinnuista kilpikonniin; kaikkea siltä väliltä. Koiramaailma avautui minulle ollessani 3-vuotias, jolloin pelastin lopetukselta sekarotuisen Nalle-koiran, joka eli ilonamme sitten 15 vuotta. Ensimmäisen oman puhdasrotuisen koirani sain ollessani 9-vuotias ja siitä tämä koiramaailma aukesi vielä paljon enemmän. Tuolloin aloitin TOKO-koulutuksen, agilityn sekä näyttelyt. koirani kanssa, joka oli kultainennoutaja nimeltään Hopaleon ”Leo”.

Leon jälkeen hankin itselleni suursnautserin nimeltä Silsile´s Episode One ”Eppu”. Epun kanssa kilpailimme tosissamme PK-jäljellä ja TOKO:ssa sekä näyttelyissä. Eppu-pappa kuoli 13v 7kk iässä vuonna 2008 ja tulee kantamaan titteliä ”Elämäni Koira” aina ja ikuisesti.

Epun kaveriksi talouteeni tuli Epun poika ”Ferro”, Silsile´s Fency Fernando ja vielä suursnautserinarttu Pectus Elise, ”Essi”. Ferro on toiminut perheemme ”seurakoirana” koska sen kanssa näyttely- ym. harrastaminen ei ollut mahdollista kivesvian vuoksi. Essin kanssa on käyty näyttelyissä ja harrastettu PK-hakua, mutta se on aina ollut ”kovan onnen koira” ja sairastelujensa vuoksi siitä ei koskaan tullut sukunsa jatkajaa.

Kääpiösnautseri ”Iiris” astui elämääni vuonna 2003; olin jo pitkään haaveillut musta-hopeasta kääpiösnautserista ja vihdoin löytäessäni sopivan pentueen hankin sitten itselleni pienen partanaaman nimeltä Tmavi Knir Sweetheart.

Pohjanpystykorvamaailmaan astuin vuonna 2004, jolloin pitkän odottamisen jälkeen sain hankituksia ”Sagan” eli koiran nimeltä Joutsenvaaran Excellent. ”Saga” on toden totta ollut nimensä veroinen ja sen kanssa olen kiertänyt näyttelyitä ympäri maailmaa hyvällä menestyksellä. ”Saga” on myös mitä mainioin metsästyskoira, jota kehtaa lainata lintujahtiin metsästäjien kaveriksi. Itse kilpailen sen kanssa linnunhaukkukokeissa kun en itse harrasta käytännön metsästystä.

Tutustuessani Mikaan vuonna 2007 tutustuin vahvasti myös ajokoiramaailmaan. Tällöin luokseni muutti ihana ”Nelli”, suomenajokoira, joka viralliselta nimeltään on Puskajussin Nelli. Nellin kanssa kävin muutamassa näyttelyssä saaden sen muotovalioksi ja sen jälkeen myös muutaman muunkin maan valioksi.

Talouteemme saapui väliaikaiseen hoitoon venäjänajokoira ”Retu”, joka sittemmin muutti luoksemme pysyvästi. Retu oli nuoresta iästään huolimatta ollut jo useassa huonossa paikassa, mutta sen upea luonne sai sydämemme heltymään ja sitä ei enää maltettu antaa minnekään. Retu on osoittautunut hyväksi jäniskoiraksi ja ulkomuodollisestikin erittäin hienoksi herraksi.

Perhettämme ilahduttaa ja päiviimme antaa väriä myös saksanmetsästysterrieri ”Tellu”, Moixa Tequillasunrise. Tellun kanssa saamme vauhtia ja vaarallisia tilanteita eikä tämä muuten niin tasainen lauma olisi mitään ilman tätä pientä, mustaa”virtapiikkiämme”. Laumaamme kuuluu myös neljä kissaa sekä kolme punakorvakilpikonnaa, jotka kaikki ovat matkan varrelta pelastettuja. Minulle lähellä sydäntä on eläinten hyvinvointi ja olen mukana kantamassa korteni kekoon paremman eläinten kohtelun puolesta. Ehdoton suosikkiharrastukseni on koiranäyttelyt, joihin tuskin väsyn koskaan. Pidän paljon myös linnunhaukkukokeista, joissa sielu lepää kauniissa ympäristössä, mutta silti on perhosia vatsassa jännittäessä oman koiran onnistumista.

Tulevaisuus koirankasvatustyössäni on avoin, mutta mikään ei ole mahdotonta. Tavoitteenamme on kasvattaa rodunomaisia, terveita sekä toimivia ja kauniita koiria – kaikki yhdessä paketissa.

Faktoja:

- kehätoimitsija v. 1996 alkaen
- kennelneuvoja Etelä-Pohjanmaan kennelpiirissä vuodesta 2005
- Seinäjoen seudun Eläinsuojeluyhdistys ry:n puheenjohtaja v. 2006 alkaen
- kasvattajan peruskurssi suoritettu v.2007
- SPJ/ pohjanpystykorvien jalostusneuvojana v. 2008 alkaen
- mikrosirumerkintäoikeudet v. 2008 alkaen
- LUT-koetoimitsija v. 2008 alkaen
- jalostusneuvojien peruskurssi suoritettu v.2009
- LINT-koetoimitsija v. 2009 alkaen
- Etelä-Pohjanmaan Kennelpiirin hopeinen ansiomerkki myönnetty v. 2009

Jäsen:

- Suomen Kennelliitto ry
- Suomen Saksanmetsästysterrierit
- Pohjois-Suomen saksanmetsästysterrierikerho
- Venäjänajokoirayhdistys
- Suomen Suursnautserikerho
- Suomen Kääpiösnautserikerho
- Snautseri-Pinserikeskusjärjestö
- Suomen Pystykorvajärjestö
- Etelä-Pohjanmaan Pystykorvakerho /hallitus

Mika

Olen elänyt koiramaailmassa koko ikäni. Isälläni on ollut koiria jo ennen syntymääni ja ensimmäisen kerran olen ollut mukana metsästysreissulla jo 3-4-vuotiaana. Muiden harrastusten jäädessä taka-alalle innostuin aktiivisesti koiran kanssa metsästyksestä. Niinpä isäni osti minulle 18-vuotislahjaksi ensimmäisen oman suomenajokoirani nimeltä Pepino. Tuon koiran kanssa kävin ensimmäistä kertaa kokeissa, josta kuitenkin sain monen sattuman summana huonoja kokemuksia. En kuitenkaan antanut periksi ja ilmoittauduin uusiin kokeisiin ja tuolloin koira ajoikin avoimen luokan ykkösen. Edelleen tuo minulle arvokas palkintopokaali on vitriinissämme muistuttamassa tuosta nuoren miehen suuresta saavutuksesta. Osallistuin Pepinon kanssa myös Mööpeliajoihin, joista tuloksena oli kokonaiskilpailun 2. sija yli 90 pisteen ykkösellä. Myöhemmin Pepino sairastui vakavasti ja se jouduttiin lopettamaan.

Tuohon aikaan olin hankkinut myös itselleni ajokokeiden palkintotuomarikortin ja olinkin paljon käytetty tuomari Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Olen omistanut myös Ykä-nimisen mäyräkoiran sekä kultaisennoutajan nimeltä Rölli (Biggast Petit Peppar), jonka otin itselleni ns. pitovaikeuskoirana lopetusuhan alta turvaan. Jälleen oli kuitenkin suomenajokoiran vuoro ja niinpä minulle tuli ensimmäinen suomenajokoiranarttu Otsopellon Nata. Natan kanssa sain elämäni ensimmäisen SA:n koiranäyttelystä, joten siitä sekin harrastusmuoto lähti käyntiin. Myin Natan isälleni ja hankin jälleen suomenajokoirauroksen nimeltä Puskajussin Antti, joka osoittautui hyväksi metsästyskoiraksi Samoihin aikoihin hankin myös ensimmäisen saksanmetsästysterrierini ”Remun” (Terrikan Remu). Olin aina pitänyt saksanmetsästysterrierin hieman omalaatuisesta luonteesta; persoonallisuudesta ja kovuudesta ja kokonaisuudesta yleensä.

Kuivioihin astui tällöin myös suomenajokoiranarttu Puskajussin Nelli, joka onkin kennelimme suomenajokoirakasvatuksen kantanarttu. Ostin Nellin sen ollessa 1-vuotias, pitovaikeuksien vuoksi sillä oli myöskin lopetusuhka. Tullessaan minulle Nelli oli arka, mutta pian se sai rutkasti itseluottamusta ja siitä kuoriutui mitä hienoin koira. Nelli on ollut terve, käyttöominaisuuksiltaan lähes täydellinen sekä ulkomuodollisestikin pätevä koira. Nelli on aina valmiina metsälle eikä siltä todellakaan puutu ajointoa!

Tutustuessani Millaan vuonna 2007 tapasin henkilön, jonka kanssa löysin heti yhteisen sävelen koirien kasvatuksen suhteen. Tavoitteet ovat kasvatustyön osalta jalostaa terveitä, pitkän käyttöiän omaavia koiria jotka ovat ehdottoman terveluonteisia. Käyttöominaisuudet tulevat etusijalla, mutta ulkomuotoakaan ei saa unohtaa. Henkilökohtainen tavoitteeni on päästä eri rotujen SM-kisoihin ja menestyä siellä mahdollisimman korkealle sijalle. Jos jossain vaiheessa omat kasvattini ovat sillä, tiedän onnistuneeni kasvatustyössäni.

Faktoja:

- Vaasan Kennelpiirin kennelneuvoja
- Kaarlelanseudun koirakerhon puheenjohtaja
- palkintotuomarikortti AJOK ja KEAJ
- Eurooppa Cup-tuomarikortti
- kasvattajan peruskurssi suoritettu
- jalostusneuvojien peruskurssi suoritettu
- kehätoimitsijakurssi suoritettu

Jäsen:

- Suomen Kennelliitto ry
- Suomen Ajokoirajärjestö
- Suomen Saksanmetsästysterrierit
- Pohjois-Suomen saksanmetsästysterrierikerho
- Venäjänajokoirayhdistys
- Keski-Pohjanmaan Ajokoirakerho